Kuvakoot

ELK, erikoislähikuva LK, lähikuva

PLK, puolilähikuva PK, puolikuva

SPK, suuri puolikuva KK, kokokuva

SKK, suuri kokokuva YK, yleiskuva

Kuva sommitellaan ennen kuvaamista. Jos sommittelun jättää pois, on materiaali huonoa ja hankalaa leikata. Kannattaa 
opetella sommittelemaan aina automaattisesti – ottaa se "toiseksi luonnoksi".

Videokuvaus on sitäpaitsi muuta kuin valokuvaus – merkitys luodaan kuvajonolla eikä yhdellä kuvalla.

Yhdessä otoksessa kuvasommittelu voi vaihtua useastikin, eikä "väärältä sommittelulta" tietenkään voi välttyä eikä ole 
tarvettakaan.

Kameran zoom-vipua ei sitten käytetä juuri muuhun kuin kuvan rajaukseen. Otoksessa voi käyttää zoomia uuteen rajaukseen, 
mutta yleensä se leikataan pois.

Otos on se tulos, mikä kuvanauhalle tulee rec-painikkeen painallusten välillä. Yksi otos voi sisältää "useita kuvia". Esim. 
panoroinnissa otos alkaa kuvasta 1 ja päättyy kuvaan 2. Otokset ovat raakamateriaalia leikkausta varten.

Kuva on kerronnan visuaalinen perusyksikkö. Kuva saa "merkityksen" edeltävistä ja seuraavista kuvista. Toisinpäin merkitys 
syntyy kuvien yhdistelmistä. Hyvässä kerronnassa kaksi kuvaa yhteenleikattuina on enemmän kuin osiensa summa.

Jos henkilön katse on sivullepäin, muistetaan jättää tilaa katseen suuntaan. Silmät sijoitetaan pääasiassa kuvan keskilinjan 
yläpuolelle. Jos katse on suoraan kameraan, voidaan sijoittaa aivan keskelle tai hieman keskilinjasta sivulle päin riippuen 
taustasta. Keskikohta on kuvan staattisin kohta, eikä kuvakerrontaan tule dynaamisuutta, jos kohteet sommitellaan jatkuvasti 
keskelle.

Liikkuvat kohteet sijoitetaan tulosuunnan puolelle kuva-alaan. Liikkeen eli seuraamisen suuntaan jätetään tilaa. Kuvaa 
sommitellessa on otettava huomioon ikkunat, peilit ja kaikenlaiset kiiltävät pinnat, jotka heijastavat erinomaisen hyvin 
kuvaajan, äänittäjän, ohjaajan tms. asiaankuulumattoman.

Kultainen leikkaus on hyvä perussääntö kuvan sommittelussa.

-Panorointi. Kameran horisontaalinen kääntö. Panorointi-otos aloitetaan stillistä ja lopetetaan stilliin. Tässä viimeistään 
tulee selville, onko kamera vaaterissa.

-Tilttaus. Kameran vertikaalinen liike ylös tai alas jalustalla kääntyen. Monesti tilttauksessa käytetään mukana myös sivuttaista 
liikettä.

-Nosto ja lasku. Kamera-ajo pystysuunnassa. Mukana voi olla myös tilttaus päinvastaiseen suuntaan jolloin tulos on varsin 
tehokas.

-Ajot. Kameran liike kohtisuoraan kohdetta päin tai päinvastoin. Kohtisuoraan eteen ajo on luonnollisin ja hyvä keino yleiskuvasta 
tiivimpään kuvakokoon siirtymisessä.

Voi olla myös sivuttainen liike. Liike tuo voimakkaasti kolmiulotteista vaikutelmaa, koska perspektiivilinjat muuttuvat ajon myötä 
eniten tässä ajossa. Zoomilla voi tehdä myös ajon, ns. optisen ajon. Silloin perspektiivi ei muutu. Zoom-ajo on enemmänkin 
hätäkeino kuin hyvää kuvallista ilmaisua.

Kameraliikkeitä käytettäessä tulee välttää niiden liikakäyttöä, varsinkin samojen liikkeitten toistuvaa käyttöä. Se ei ole hyvää 
kamerailmaisua, ellei sitten liikkeet ole juuri nimenomainen tarkoitus.

Nostot, laskut ja ajot vaativat ollakseen hyviä ammattimaisia apuvälineitä, ratoja, elemakkeja, puomeja, kraana-autoja jne. 
Näiden liikkeiden käyttö ei ole suositeltavaa, ellei ole varma että niistä saa siistejä. Ajoihin voi keksiä kaikenlaisia pyörillä 
kulkevia apuvälineitä. Pienillä kameroilla onnistuu pienet ajot ja liikkeet käsivaraltakin harjoittelulla.

Zoomilla saa kyllä nätin otoksen sisäisen tiivistyksen tai avauksen, mutta se tulee tehdä harjoitellusti. Samassa ohjelmassa 
sitä ei kannata käyttää useasti. Sen teho häviää jo kahdessa perättäisessä otoksessa. Ohjelman ulkoasu tulee yksipuoliseksi 
ellei suorastaan tylsäksi, jos zoom-liike-yhdistelmää käytetään paljon.

Syvyysterävyysalue on se matka kuvaussuunnassa, millä kuva on terävä. Hyvässä valaistuksessa alue on iso. –Himmenninaukko 
on pienenä. Hämärässä se on pieni, kuvasta tulee helposti epäskarppi.

Suojaviivalla tarkoitetaan linjaa, jota ei saa ylittää kuvattaessa esim. kahden henkilön keskustelua. Kameran täytyy olla samalla 
puolella henkilöitä. Jos kuvataan auton tulo YK:ssa ja vastakuvan tai välikuvan tiukemmassa kuvakoossa eri puolelta, näyttää 
leikattu tulos siltä kuin auto muuttaisi suuntaa välillä. Suojaviivan voi ylittää tekemällä kamera-ajon puolelta toiselle tai leikkaamalla 
välikuvaksi jokin staattinen kuva kohteesta, esim. auto edestä.

-vaaka, pysty- ja syvyyssuunnat. Silmänkorkeus tavallisin kuvakulma. Ylä- ja alakulmat. Henkilö saa mahtavamman vaikutelman 
kuvattaessa alakulmasta ja päinvastoin.

-objektiivinen, kamera on ulkopuolinen. Yleisin elokuvissa käytetty kuvausnäkökulma.
-subjektiivinen, henkilöt esiintyvät kameralle kuin toi-selle henkilölle, suoraan kameralle esiintyminen

- pidetään kamera mahdollisimman stabiilina ja seurataan kun tarpeellista.
- rajataan ja sommitellaan etukäteen, zoomia ei käytetä, ellei perusteltua.
- muistetaan suojaviiva. Myös valaistuksen suhteen, valo tulee tulla samalta suunnalta.
- liikkeen suunta sama
- huomio- eli kohdistuspisteet toisiaan seuraavissa kuvissa samoissa paikoissa kuva-alaa.
- jos kuvataan toisiaan seuraavia otoksia, otetaan huomioon kokoerot 2 – 3 astetta
- jos kuvakulmaa vaihtaa vähän kuvakokoa muuttamatta, on seurauksena häiritsevä hyppäys. Samoin päinvastoin.
- kuvaustilanteessa otetaan riittävästi täytekuvaa leikkausta varten. Täytekuvan tulee olla aiheenmukaista tai muuten 
perusteltavissa.

Vaikka eri kuvakokojen sekä kuvakulmien käyttö on yleensä suotavaa jäntevän kuvakerronnan aikaansaamiseksi on syytä  
välttää sen muodostumisesta itsetarkoitukseksi. Katsoja on kiinnostunut enemmän siitä, mitä kerrotaan kuin miten se kerrotaan.

Ohjelman informaatioarvo katoaa, jos kamerasta tulee "pensseli". Kuvako´ot ja –kulmat tulisi myös olla perusteltavissa.

Jokatapauksessa on varminta antaa aiheen määrätä kuvallisen kerronnan tyylin.

Rockvideo kuvataan niin kuin bändin tyyli määrää, nopeatempoinen komedia sanelee oman tyylinsä, elokuvan suvantovaihe ei voi 
olla nopeilla kameraliikkeilla ja leikkauksilla tehty, jne.

kuvan sommittelu